ja karistamme köyliö rock-cityn pölyt jaloistamme...Kyllähän tässä on sulattelemista ja totuttelemista itse kullekkin.Tytär oli tänä aamuna kovin mietteliäs ja kysyttyäni mitäs neitokainen miettii,hän vastasi ykskantaan että harmittaa vaan.Tämä muutto.ja se että tulee niin kova ikävä.
Mitäpä sitä kieltelemään,tulee itsellekkin kova,kova ikävä.Mä briiffaan nyt Köyliötä ihan satasella,että jos joku pr-henkilö haluaa minusta kävelevän köyliö-esitteen,olen messissä.Tämä paikka hipoo maanpäällistä paratiisia niin maisemallisesti,fiilingiltään kuin peruspalveluiltaankin.painotan sanaa perus,mitään erikoista ei ole tarjolla,paitsi kaikki on erityislaatuista!Tietysti jokikinen kokee asioita omasta perspektiivistään,mutta tämä on ollut minulle ihan parasta aikaa elämässä.monessa mielessä.Oli aika jolloin nauratti gurujen teesit siitä,miten ihminen ei voi olla onnellinen ja balansissa kenenkään kanssa,jollei ole sujut itsensä kanssa.ei naurata enää.homma menee juuri näin.jostakin täältä täydellisen hiljaisuuden keskeltä sitä on salakavalasti löytänyt itsensä.Sellaisen perin ihmeellisen tyyneyden että tietää missä on oma asemapaikka ja mihin on hyvä telakoitua.Onhan täällä ihan naurettavan tylsää jollei oma mielikuvitus pelaa.Ei täällä ole hathajoogia,hennes-mauritzeja,hoplopeja eikä yökerhoja.Täällä on puita.Puita ja metsiä niiden takana.Valtavia peltoja.Ja vielä lisää peltoja...ja niitä puita!!!Soita..Lampia.Järviä.Koko suomen lintukirjo.Kauriita,valkohäntäpeuroja,hirviä,jänöjä,kettuja ja susia.Niin ja kourallinen ihmisiä.Sellaisia jotka morjestavat aina vastaantulleessaan pikkuteillä,pysähtyvät juttelemaan kun ulkoilutat lemmikkejäsi(miten kiusallista nykyaikana,keskustella ventovieraille!!!)Kaupassakinn ne penteleet utelevat heti että mitä kuuluu ja kehuvat jotain tuotetta minkä olet hihnalle asettanut..kehtaavatkin kommunikoida ilman että sen edessä on pieni i!!! Tämä on vaatinut eittämättä totuttelua..
Ja tuoksut!!Voi hyvä ihme,eihän sitä ymmärrä ennenkuin olet oikeasti samoillut kaurapellolla lempeässä kesä tuulessa,miten tajuttoman mahtavalta se voi tuoksua!Eikä kahteen tuntiin ole kuulunut yhtäkään auton ääntä vain lintujen laulua ja sen pellon kahinaa..Ihan mahtavuutta.Tai mäntyinen sammalmetsä missä on soita suon perään.siellä on oltava oikeasti ihan hiljaa koska muutoin missaat ne menninkäiset ;D
Sellaista se on täällä.Luonto.Paska haisee kun sen aika on ja talvisin saa helposti hauiksen huutamaan kolmentunnin kolaamisen jälkeen,kesäöisin voit mennä makoilemaan vasta leikatulle nurtsille ja höpöttää koko murheittesi kirjon taivaalle..kukaan ei kuule eikä kukaan näe vaikka olisit aatamin asussa..been there,done that....halusit tai et elämä on hi-das-ta verrattuna isoihin kirkonkyliin,Tampereeseen ja Turkuun.Ei yhtään hienompaa mutta erilaista.Ja palvelut!No jokikinen tietää varmasti isojen kaupunkien ongelmista..täällä homma toimii.kipeät saavat viipymättä hoitonsa,olit sitten vanha tai vauva..entäs sitten ravinto.. meidän silmäterä ei edes huoli muuta sapuskaa kuin luomua koska se on täällä luonnollinen tapa ruokita ihmisiä.Ihan perhepäivähoidossakin!Naapurilta porkkanat ja kaalit ja perunat.10kilsan päästä nautaa ja lehmää.Kalat pyhäjärvestä.Kaikki kasvikset nurkan takaa ja lähikauppa todella suosii paikallisia tuottajia,hyllyt pursuavat niitä!Tämä nyt menee ihan naurattavaksi kehumiseksi,mutta onhan täällä omasta perspektiivistä yksi iso miinus.niin iso että sitä ei voi olla noteeraamatta.täältä eedenistä on piitkä matka työn ääreen.Olen nyt 5,5 vuotta ajanut 200km per päivä verstaalle ja sanalla sanoen mitta alkaa olla täysi.Suomeksi se tarkoittaa 12h työpäivää matkoineen päivineen..Se alkaa olla liikaa näin vanhalle naiselle.Tästä on luovuttava.
Tahdon ajatella niin että luopuminen on aina uuden alku...totta,mutta yhtäkaikki sellaisesta luopuminen sattuu,mistä todella tykkää.Täällä on ollut niin hyvä.Tyttäressäni on oikeita jyväjemmarin elkeitä ja mä olen niiin ylpeä siitä! Ja hei kuinka moni city-nelivuotias tietää mikä on pähkinähakki??!!
Pakkaaminen on nyt loppusuoralla...
Mä tiedän että edessä on ihan loistoaikoja loistopaikassa...ja meistä kun ei koskaan tiedä koska intuitio johdattaa porukan intiaan..antamaan takaisin jotain tästä kaikesta yltäkylläisyydestä ja taas oppimaan jotakin maailmaa-avartavaa..
Mä annan sut hiljaa pois,laulaa Laura Närhikin.
Naura pois,minuu salaa itkettää.
ja silti mä rakastan dramaattisia loppuja.
Elämän pitää tuntua joka ikisessä solussa!
Näillä sanoilla jätän jäähyväiset tälle ihan tajuttoman upealle paikalle,
ja koko maailmalle kerron,miten
tulen olemaan köyliö-fani ikuisesti.
tiistai-moodia..
palataan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti